perjantai 23. syyskuuta 2016

Kuolleiden lasten muistopäivä

23.9. Se ainoa päivä vuodessa jolloin tulee hirveän todelliseksi se, että lapsia tosiaan kuolee. Että jotain niin hirveää voi tapahtua. Mun facebookin feedi täyttyy tällä hetkellä kuvista, runoista, viattomista kasvoista ja ikävästä. On jotenkin helpottavaa nähdä että muutkin suree, että en tosiaan ole yksin täällä.

Nyt pystyn jo katsomaan Soinnun kuvia hymyillen. Löydän vieläkin uusia piirteitä, pohdin, että minkälainen pieni prinsessa tuosta suloisesta pienestä nyytistä olisikaan kasvanut. Näen isin nenän ja äidin huulet, näen maailman kauneimman vauvan. Näen pienen ihmisen, jota rakastan kaikista eniten tässä maailmassa, ja joka rakasti minua kaikista eniten. Näen pienen ihmeen joka toi meille niin älyttömän paljon onnea vain siksi, että se voitaisiin viedä pois yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Näen oman lapseni, niin älyttömän rakkaan ja kauniin tyttöni <3 Sointu äiti rakastaa sinua, aina <3

Päivän ohjelmaan kuuluu hautausmaalla käynti ja kuvienselailu kotona. Kynttilöiden polttaminen ja muisteleminen. Nyt en ole kovin juttutuulella, tuntuu että sydän takoo rinnasta kohta irti kun sattuu niin paljon että minäkin joudun tämän päivän elämään näin, että en voi enää koskaan vaan surra muiden puolesta vaan nyt joka vuosi suren omaa suruani.

Voimia kaikille jotka tänään surette ja muistelette, täällä palaa kynttilät teidänkin enkeleille <3


2 kommenttia: