perjantai 26. elokuuta 2016

Äidin pieni tähtityttö

Äidin pieni tähtityttö uneliaana heräilee, hieraisee silmiään ja ihmettelee. "Äiti, missä minä olen?" Ei kuulu äidin vastausta. Sointu kurkistaa tähden reunalta, alas, alas, alas, kurkkii ja ihmettelee. "Tuolla on minun äitini! Ja isäni! Tuolla on meidän koti ja tuolla mummin. Miksi äiti itkee?"
"Äiti itkee ikäväänsä, äiti itkee sinua. Sitä että sinä olet täällä ja äiti tuolla"
Äidin pieni tähtityttö nostaa katseensa ja näkee, että toisilla tähdillä on samanlaisia pieniä tyttöjä ja poikia kuin hänkin on. Joillakin tähdillä heitä on kaksi, jopa kolme. On myös vanhempia ihmisiä. Heidän siipensä ovat jo isot ja pitkät. Kaikki on niin rauhallista.
"Miksi en voi ukki mennä äidin luokse, äitiä lohduttamaan?"
"Niin se ei Sointu toimi. Sinä synnyit siivet selässä, ja kurkistappa taas alas. Ei olla siipiä siellä, kenelläkään".

Sointu kurkistaa, ja todentotta. Maanpäällä elelee vain siivettömiä ihmisiä. Joistakin huomaa, että ne ovat pian kuitenkin tulossa. Mutta äidillä ja isillä on selkä vielä ihan paljas, ei siipiä siellä.
"Ukki miksi minä sain siivet ja äiti ei?"
"Sinä tarvitsit ne. Maailma tuolla alhaalla on erilainen. Sinä sait siivet, jotta et joutuisi koskaan kokemaan kipua, nälkää, huolta tai murhetta. Sinua ei tarvittu tuonne niitä kokemaan. Ja nyt ukki pitää sinusta huolta, täällä. Ja me pidetään huolta isistä ja äitistä, täältä."
Äidin pieni tähtityttö hymyilee. "Minä olen siis maailman onnellisin tyttö kun sain tulla tänne sinun luoksesi jo ennen muita."
"Niinkin voi ajatella." Ukki katsoo viisailla, mutta ei kuitenkaan vielä niin vanhoilla silmillään.
"Me kaikki täällä eletään jonkun muistoissa. On tärkeää että meidät muistetaan. Muuten alla oleva tähti rupeaa sammumaan. Näetkö, kuinka jotkut tähdet loistavat kirkkaammin? Heitä muistellaan juuri. Kun joku muistaa meidät, me voimme auttaa heitä, jotka muistelevat"

Sointu katselee taas ympärilleen, ja toden totta, Ukin ja Soinnun tähti on iso ja kirkas. Näkyy myös tähtiä, vanhoja tähtiä jotka ovat himmenemässä. Taivaalle syttyy myös kokoajan uusia tähtiä, joihin saapuu uusia ihmisiä. Vauvoja, niinkuin hän, ei ole paljon mutta niitä on. Ja vauvojen tähdet ovat kaikista isoimpia ja kirkkaimpia, vanhempien kyyneleet ja tuska niitä kasvattaa.
"Kun meitä muistellaan, voidaan lähettää tuulen mukana tuttua tuoksua, vähän aukoa ovia, kiinittää katse johonkin tärkeään. Se on nyt meidän tapa auttaa, pitää yhteyttä. Äitisi ei sivuuta niitä, Ukki lupaa."

Ja niin Sointu ryhtyi työhön. Helisevällä äänellään muutti koko maailmaa isin ja äidin ympäriltä enemmän Sointumaisemmaksi. Upotti muistoja pensaisiin ja puihin ja rantoihin. Upotti muistoja isin ja äidin ääniin, muistoja joita ei kerennyt vielä edes syntymään. Sointu joutui olla kekseliäs mutta onnistui. Sointu onnistui parissa päivässä luomaan isille ja äidille sellaisen maailman, että Soinnun tähti loistaa kirkkaana niin kauan, kunnes isi ja äiti nousevat myös tähdelle, saavat siivet selkään.

5 kommenttia:

  1. Niin kaunista. ��

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi, tää oli ihan kuin satu :') Sun täytyy harkita kirjottavas Soinnusta kirjan, teksti on niin kaunista. Ja jos joskus hankitte lisää lapsia niin Ois aivan ihana tapa kertoa pilven reunalla olevasta isosiskosta. Oispa itse aikanaan tajunnut, että näin Ois ollut kaiken helpoin kertoa tytöille isoveljestä, joka on nyt Suojelusenkeli pilven reunalla :)

    VastaaPoista
  3. Ihanasti olet kirjoittanut, olet taitava kirjoittaja ❤ tämä oli aivan mielettömän kaunis kirjoitus ❤ seurannut olen teidän raskasta matkaa, itkenyt teidän vuoksi monen monta kyyneltä ❤ Voi Pinja,paljon halauksia teille ❤

    VastaaPoista
  4. Ihanasti olet kirjoittanut, olet taitava kirjoittaja ❤ tämä oli aivan mielettömän kaunis kirjoitus ❤ seurannut olen teidän raskasta matkaa, itkenyt teidän vuoksi monen monta kyyneltä ❤ Voi Pinja,paljon halauksia teille ❤

    VastaaPoista