keskiviikko 24. elokuuta 2016

Missä oltaisiin nyt

Aurinko paistaa. Istuttiin mummisi kanssa äsken pihalla ja tuli outo olo. Tuli mieleen että asiat saattaisivat tällä hetkellä olla ihan toisin. Jos sinä et olisi mennyt, olisin tällä hetkellä isisi ja koiran kanssa luultavasti jossain ulkona. Ehkä uittamassa koiraa kun on niin kuuma. Potkisit masussa ja silittelisin sinua, katsoisin kun isi heittelee järveen keppiä ja istuisin siinä kivellä. Puhelin soisi, mummisi soittaisi ja sanoisin että hei, jos sulla ei nyt oo mitään tärkeämpää niin soitan kun päästään kotiin. Mummi vastaisi että "aa, okei, joo, ei mitään, soita sitten!" Laittaisin puhelimen taskuun, miettisin hetken ja sanoisin isille että milloinkas nyt se pinnasänky ikeasta, kuun alussa? Isi viivyttelisi hetken, vastaisi sitten sillä isimäisellä tavalla että "Joo'o, käydään hakemassa!". Ehkä selittäisin jostain artikkelista jonka luin vauvoista ja nauraisin taas sitä miten mun maha on niin pieni kun nojailit aina selkään päin siellä. Ja sitten lähdettäisiin kotiin. Katsottaisiin normaalisti leffaa ja tehtäisiin normaalisti ruokaa. Mentäisiin normaalisti nukkumaan, ilman huolta, ilman surua, ilman ahdistusta.

Hassua ajatella että asiat voisi olla noin normaalisti. Että asiat just äsken oli noin normaalisti. Että siellä sinä vaan olit ja kasvoit ja isi ja äiti ei huolehtinut mistään. Ei äiti ja isi edes tiennyt että näin voisi käydä. Viikko 12 oli ajat sitten tullut ja mennyt, rakenneultrassa käyty ja sinut todettu siltä osin terveeksi. Olihan äiti aina vähän huolissaan mutta sellainen äiti on. Ei äiti yleensä ole joutunut huolehtimaan syystä, isikin aina välillä siitä äidille muistutti. Että äiti murehtii asioita liikaa. Voi kun isi ja äiti olisivat onnellisia kun äiti vaan saisi murehtia pikkujutuista liikaa.

Isi ja äiti puhui eilen että jos sinä saat pikkusisaruksen, niin siitä ei saa puhua mitään. Ennenkuin pieni on turvallisesti ulkona. Äiti ja isi kertoivat sinusta niin ylpeinä kaikille ja kävi näin. Seuraavalla kerralla ei saa käydä, pitää tehdä kaikki toisin. Pitää onni sisällä, salaisuus sisällä. Ei edes tuntea onnea koska onni aina viedään. Pitää olla mahdollisimman surullinen ja huolissaan niin sitä pahinta ei tapahdu. Pienelle ei saa tuoda mitään, ei tehdä mitään valmiiksi. Pitää olla kuin ei olisikaan. Toista kertaa ei saa tapahtua, toisen on pakko tulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti