Haluan kertoa sinulle isistä

Hei rakas.. Haluaisin kertoa nyt sinulle ihmisestä, jota et varmaan vielä oppinut kunnolla tuntemaan. Jonka ääni oli varmasti sinulle kovin tuttu, jonka kosketus oli sellainen jota et koskaan säikkynyt. Sellaisesta ihmisestä joka olisi sinulle vielä ollut maailman tärkein. Jolle olisit ostellut niitä surullisensuloisia "maailman paras" -mukeja, joka olisi laulanut sinulle aina iltaisin. Jonka kanssa olisit tehnyt majoja olohuoneeseen ja jonka kanssa olisit ihmetellyt ja kummastellut tätä maailmaa.

Haluan kertoa sinulle isistä.

Isi ja äiti tapasivat nuorina. Tosi nuorina. Isi ja äiti tiesivät ja silloin että aina tullaan tätä maailmaa yhdessä tallustelemaan, vaikka muut eivät varmaan sitä uskoneetkaan. Isillä ja äitillä oli varma olo, isillä ja äitilä oli aina toisensa.

Isi on ehkä maailman lämpimin ihminen. Isi osaa aina sanoa ne oikeat sanat, ja vaikkei osaisikaan niin äidistä silti tuntuu siltä. Isi on paras. Niin sinäkin olisit sanonut. Isi osaa olla hassu; isi käyttää kulahtaneita farkkuja, rikkinäisiä tennareita, maailman siisteintä kauluspaitaa ja reikäistä hupparia. Samaan aikaan. Isi on maailman komein ja isillä on ehkä maailman isoin nenä. Ja pää. Äiti oli miettinyt että kertoisi sinulle että isillä on niin iso pää koska siellä on niin paljon tietoa. Ja ehkä onkin. Isille ei saa normaalia hattua tai pipoa kaupasta. Isi oli pari vuotta sitten superonnellinen kun tarpeeksi iso pipo löytyi kaupausta. Sitten se hävisi ja isi löysi uuden pihalta, maasta. Äiti piti sitä ehkä vähän oksettavana, mutta silti äiti pesi sen ja nyt se on vieläkin isin päässä.

Kenelläkään muulla ei olisi ollut parempaa isiä kuin sinulla. Isi olisi pussannut sinut puhki, keksinyt maailman parhaimmat iltasadut ja jahdannut ampiaista autolla. Ja ajanut kovaa kaikista hyppyreistä vaikka äiti olisi sanonut ettei saa. Sellainen isi on. Äidille ihan jumalattoman rakas ja tärkeä, äidille se ihminen, jota ilman äiti ei pärjäisi. Äiti rakastaa isiä ihan hirveästi ja yhdessä oltaisiin rakastettu sinua enemmän kuin kukaan voi ikinä mitään rakastaa.

Äiti ei oikein vieläkään pysty ymmärtämään sitä, miten isi on nyt jaksanut. Jaksoi olla niin supermies synnytyksessä jonka piti tapahtua vasta joulukuussa. Jaksoi ja jaksaa pitää äitiä sylissä, kantaa äitiä eteenpäin. Jaksoi leikata napanuorasi ja pitää sinua sylissä vaikket enää hengittänytkään. Jaksoi, vaikka oli ensin joutunut luopumaan omista toiveistaan ja maailmastaan ja vaihtamaan ne toisiin. Ja joutui sitten taas vaihtamaan ne uudestaan, siellä sairaalan huoneessa kun äidille ja isille kerrottiin ettei sinun pieni sydän jaksanutkaan enää lyödä. Äidin mielestä isi on aina supermies, maailman paras isi. Ja äiti tietää että niin sinäkin olisit ajatellut.

Ainoa joka tällä hetkellä pystyy äitiä auttamaan on isin kupliva nauru ja silmännurkassa leikkivät uurteet kun isi nauraa. Äitiä harmittaa ettet päässyt koskaan tapaamaan isiä. Äiti ei kuitenkaan koskaan unohda sitä sohvalla vedettyä rumpusooloa isille, isin kädelle. Silloin äiti tiesi että teillä tulisi olemaan ihan joku oma juttu, että isi ymmärtäisi sinua paremmin joissain asioissa kuin kukaan muu voisi koskaan ymmärtää. Kiitos että kerkesit näyttämään sen isille ja äidille.