sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Villasukat naistenklinikan kätilöille

Mä olen aiemminkin kertonut kuinka hirveän positiivinen synnytyskokemus mulle jäi vaikka tiesinkin koko ajan että Sointu on kuollut kun synnytin. Suuri kiitos tästä kuuluu mun ihan loistaville tukijoukoille ja hienotunteisille, tsemppaaville hoitajille, lääkäreille ja kätilöille. Mitään en missään vaiheessa ollut vailla ja kaikesta pidettiin huolta niin hyvin että en tosiaan itse edes kerennyt stressaamaan mistään. Tämän takia ajatus mahdollisesta seuraavasta raskaudesta ja synntyksestä ei pelota ja tiedän todellakin että synnytyssairaalaksi haluaisin naistenklinikan.

En ole yksin tuntojeni kanssa -- mun äiti oli mukana synnytyksessä ja koki kaiken samalla tavalla kuin minä. Kun itse en ole jaksanut tehdä yhtään mitään niin äiti otti itselleen surutyön. 15 paria villasukkia, vähän eri kokoisia ja eri värisiä, kätilöiden jalkoja lämmittämään, kiitokseksi kaikesta.


Äidin facebook-kirjoitus aiheesta;
"19-20.8. 2016 oli surullisten tapahtumien päivät😢. Rakas ja erittäin odotettu lapsenlapseni Sointu Auroran pieni sydän  ei jaksanut enää sykkiä ja pienen pieni kiirehti enkeliksi. Surutyötä tehdessäni päätin kutoa naistenklinikan synnytysosaston ihanille ja ammattitaitosille kätilöille villasukat. He oikeasti siellä tekevät työtään kiireen keskellä mielettömällä ammattitaidolla ja suurella sydämellä  minkä sain itse omin silmin kokea noiden kahden vuorokauden aikana. Tänään sain kunnian viedä nämä heille sinne ja kiittää tyttäreni, vävyni ja itseni puolesta."


Se mitä yritän tässä sanoa on se, että kätilöt tekevät oikeasti ihan hirveän tärkeää työtä ja parhaimmillaan voivat tälläisenkin tapahtuman jälkeen saada synnytyksen tuntumaan hyvältä ja mukavalta kokemukselta. En sano että jokaisen pitää kiikuttaa nyt villasukat synnytyssairaalaan, vaan koitetaan muistaa kiittää niitä kätilöitä ja ketä tahansa tässä elämässä joka on sinulle ollut mukava ja hyvä. Ei keksitä turhia valittamisenaiheita ja keksitä nokankoputtamista asiasta jota sitä ei tarvitsisi tehdä ja jolle löytyy inhimilliset syyt.

Naistenklinikan kätilöt olivat tänään iloisen hämmentyineitä kun äiti korin sairaalalle vei. Kysyivät että "meille vai". Teille teille, kiitos että olitte niin ihania meille <3

Muistakaa kaikki että hyvällä saa hyvää :) Haastaisin nyt jokaisen blogin lukijan tekemään jotain mukavaa läheisilleen, kollegoilleen, naapurilleen. Jollekin! Oli se sitten yllätyspäivällinen miehelle, pehmeät villasukat ystävälle tai lenkkiseura yksinäiselle. Tehkää jotain hyvää aina välillä, jotain sellaista mistä ette itse hyödy. Uskon että jonkinlainen karma on olemassa. Ja vaikka ei olisikaan niin harvoin hyvästä kuitenkaan mitään pahaa seuraa :)

3 kommenttia:

  1. Meidän vauva kuoli kohtuun kolme viikkoa sitten. Omana "surutyönä" oon opetellu tekemään kirjoneulesukkia, ja tänään huomasin sinun äidin tekstin tuolla facen puolella. Oon lukenut sun blogia tässä muutaman viikon ajan ja yhdistin heti teiän tytön nimen blogiin. Ihana ele tuo sukkien anto.

    VastaaPoista
  2. Mä opiskelen itse kätilöksi ja voi miten mä toivon, että juuri mä saan aikanaa yhtä hyviä kokemuksia luotua, niin teidänlaisissa tapauksissa kuin niissä onnellisemmin päättyvissäkin synnytyksistä.

    Mua muuten hämmensi hirveästi kun tajusin muutama viikko sitten, että oon lukenut sun vanhaa blogia ja mm. tanssinut sun kanssa teidän vanhojen tanssien jatkoilla. Miten paljon sitä onkaan molemmat muututtu niistä ajoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on muututtu mutta en mä sanoisi että huonompaan suuntaan vaikka elämä vähän heitteleekin :)

      Poista