keskiviikko 24. elokuuta 2016

Synnyttänyt nainen

Sointu äidillä on niin paska olo. Äiti ei saa nukuttua ilman pientä valkoista pilleriä koska muuten äiti näkee unia. Äiti uneksii että sinä itket siinä vieressä. Äiti herää siihen, on ottamassa sinua syliin ja tajuaa, ettei sinua siinä olekaan. Äiti uneksii että olisit synnytyssalissa parkaissut. Äiti uneksii että olisi tänään saanut lukea mitä tapahtuu kun raskausviikko 25 alkaa. Äiti uneksii että maha olisi tallella, ja taas äiti herää ja on silittämässä sinua siitä vatsan läpi ja äitiä rupee oksettamaan. Et ole sielläkään. Tyhjä kohtu, tyhjä syli. Äiti tarvitsisi sinut tänne, enemmän kuin mitään muuta äiti tarvitsisi sinut. Äidistä tuntuu että äiti kuolee tähän ikävään ja äidistä tuntuu että sekään ei itseasiassa haittaisi.

Äiti ei tajunnut että mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen. Tai kyllä äiti tiesi että synnytyksen jälkeen käy vaikka mitä mutta äiti ei tiennyt että luonto on niin epäreilu että tekee tämän kaiken vaikka sinä et olekaan enää täällä. Jokainen synnyttänyt nainen tietää miltä kroppa tuntuu synnytyksen jälkeen. Käytät niitä vaipankokoisia siteitä koska verta tulee ja sitä tulee paljon. Paikat palautuvat ja ovat synnytyksestä paskana, kroppa tuntuu vieraalta ja kipeältä. Rintoihin nousee maito muutaman päivän jälkeen synnytyksestä. Äidille annettiin sairaalassa siihenkin pieni valkoinen pilleri. Sen piti estää maidontulo mutta niin vaan kovasti äidin kroppa täällä sinua huutaa että sitä ei pienet valkoiset pillerit kiinnosta. Ja jotenkin se on vaan niin ohjelmoitu sinne selkärankaan että kun maitoa tulee niin sinut pitäisi ottaa syliin, ruokkia. Olo on niin avuton kun äiti ei löydä sinua, ei voi halata sinua ja ruokkia sinua vaikka kroppa huutaa että niin pitäisi tehdä. Tuntuu niin jumalattoman epäreilulta..

Minkä takia minun pitää kokea tämä? Minkä takia luonto ei osaisi edes olla niin armollinen että että jättäisi tämän välistä? Jokainen veripisara housuissa muistuttaa siitä että äiti on tosiaankin äiti, sinut juuri synnyttänyt. Jokainen selkäkipu, kuumotus rintakehällä ja jokainen katse kokovartalopeiliin muistuttaa, että täällä sinä olit ja sitten et vaan ollutkaan. Äiti jotenkin ajattelee että esittää vaan. Että äidin kroppa esittää olevansa äiti ja jotenkin hävettää. Että nyt pitäisi hoitaa pientä ja tehdä kaiken maailman äitijuttuja mutta äiti ei voi, joten äiti ei voisi kutsua itseään äidiksi. Mitä muut äidit ajattelevat? Kuulunko siihen maagiseen kerhoon, siihen äitikerhoon, jossa puhutaan vauvojen hoitamisesta ja muusta, en itseasiassa edes tiedä mistä. Saanko tulevaisuudessa sanoa kuuluvani? Äiti tuntee itsensä äidiksi mutta äiti ei tiedä tuntevatko muut minut äidiksi. Muiden mielipide pelottaa. Äiti oli niin pitkään, paljon ennen sinua jo odottanut että saisi kuulla muiden suusta, omien lapsien ja muiden äitien, sen niin superkauniin sanan.

Äiti ei ollut ikinä aiemmin pidellyt vauvaa ennenkuin sai sinut syliin. Äiti luuli että se olisi pelottavaa mutta ei ollut. Äiti vähän säikähti kun sinua piteli -- Äiti osasi täydellisesti, tunsit kai sen? Mummikin sanoi että äiti osasi, vaikka olit niin pieni ja veltto. Äiti ei pysty ymmärtämään miksi tämä kaikki tapahtui, kun selkeästi sielläkin olisin osannut. Äiti tuntee kanssa sitä vihaa. En taas sinua kohtaan, vana niitä äitejä jotka osaakin huonommin, niitä äitejä jotka eivät haluakaan. Niitä äitejä jotka satuttavat pieniään, ja silti saavat pienen syliinsä. Äiti tietää että äiti olisi ollut täydellinen äiti ja silti sinut pieni enkeli äidiltä vietiin pois. Miten tälläistä voi käydä? Miten maailma voi toimia näin?

24 kommenttia:

  1. Voimia voimia suureen suruun.saat sanoa itseäsi silti äidiksi.sinulla on lapsi.mutta se lapsi on enkeli taivaassa.

    VastaaPoista
  2. Älä kuuntele mitä muut puhuu tai välitä. En tiedä miltä susta tuntuu tällä hetkellä tai en pysty sanomaan että ajan kanssa helpottaa. En ole itse kokenut lapsen menetystä. Mutta toivon teille paljon voimia tulevaan. Sinä olet äiti ja aina tulet olemaan <3

    VastaaPoista
  3. Voimia��❤

    -Sari Wallendorf

    VastaaPoista
  4. Kaunista tekstiä julmasta asiasta mitä kenenkään ei pitäisi koskaan kokea ❤

    Miksi ihmisten pitää olla vielä niin julmia tällaisen asian keskellä ja heitellä vielä syytöksiä äiti kohtaan? Kukin tiedostamme omat tekomme sekä kannamme omat vastuumme,yleensä nämä jotka toisia sättivät asiasta kuin asiasta ovat niitä joiden oma elämä ei mene niin kuin pitäisi ja ottavat sitten kaiken "ilon" irti muille irvailusta.

    Päivä kerrallaan eteenpäin mentävä,tuska varmasti on mitä kamalin,en varmasti osaa kuvitellakaan tuntemuksiasi mutta toivon suunnattomasti jaksamista ja voimia! ❤

    VastaaPoista
  5. Kuinka joku kehtaa kirjoittaa noin, juuri lapsensa menettäneelle.
    Pinja, otan osaa suureen suruusi.
    Kyllä, sinä olet äiti, äiti pienelle enkelille ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös lapselle jonka saat Itkevänä syliisi.
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja anna itsellesi aikaa parantua.

    VastaaPoista
  6. Voimia superisti <3 en voi asettua sun asemaan, mutta uskon että tuntuu tyhjältä ja pettyneeltä. Aina sanotaan että aika parantaa haavat. Tätä haavaa ei tulekaan kokonaan parantaa. Ajan myötä suruun vain turtuu. Suuret osanotot!

    VastaaPoista
  7. Äitinsä itkua kuullut ei;
    lempeä tuuli häntä vei.
    Valkeat pilvet kuiskivat:
    tulkaa, enkelit kauneimmat.

    Voimia. Paljon voimia tulevaan.

    VastaaPoista
  8. Mites lapsen isä voi? Et hirveesti hänestä oo kertonut..varmasti yhtä raskasta hällekki. En voi edes ajatella sun tuskaa oikeesti. Tosi paljon voimia koko perheelle <3 Ootko miettiny että kävisit puhuun jollekki? Se saattais auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isi ikävöi myös todella paljon. Täällä koitetaan toisiamme tukea parhaamme mukaan.

      Poista
  9. Äidille ja isille voimia❤
    Mikään ei oo kauheampaa kuin oman lapsen menetys. Suru onneksi tulee joskus helpommaksi kantaa, mutta se ottaa aikansa. Joskus teillä on sylissä se elävä ihme ja enkelin sisar. ❤

    VastaaPoista
  10. Voimia tosi paljob <3 teille molemmille :) 🌹😔🍀💞

    VastaaPoista
  11. Voimia teille kummallekkin! Olette ihanat vanhemmat ja Sointu on varmasti teistä ylpeä, on hän missä tahansa. ❤
    Surkaa rauhassa ja muistakaa toisianne. Olette ajatuksissani.

    VastaaPoista
  12. Kirjoitit kuin minun suustani 8v sitten kohtukuoleman jälkeen. On hyvä, että käsittelet asiaa, etkä vain työnnä sitä taka alalle, miten minä tein.
    Saatuani ensinnäisen elämän lapsen 3v sitten sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, koska vasta silloin todella ymmärsin mitä olin menettänyt. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, elävä lapsi oli ainut asia mikä sai minut selviämään kohtukuolemasta.
    Nyt toisen lapsen kanssa pystyn nauttimaan ensimmäistä kertaa vauva arjesta täysin siemauksin.

    Pidä itsestäsi ja enkelistäsi huolta <3

    Nm.Yksi kohtukuolema ja kaksi keskenmenoa

    VastaaPoista
  13. Toivon sinulle uskoa huomiseen ja voimia tähän hetkeen. Olethan sinä äiti, tietenkin olet. Sinun lapsesi paikka oli vain tarkoitettu muualle kuin tähän maailmaan. Tällä kertaa. Muista olla syyllistämättä itseäsi. Joskus asiat vain menevät toisin kuin toivoimme. Sinun aikasi tulee vielä, pääasia on että pystyt käsittelemään surun ja hyväksymään sen. Nyt saat itkeä niin paljon kuin haluat, kulkea hetken epätoivossakin. Mutta muista, aurinko nousee vielä. Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
  14. Voimia äidille ja isille ❤ Sekä myös isovanhemmille;heillä suru varmasti myös suuri sekä huoli sinun Pinja ja miehesi,enkeliprinsessan vanhempien,jaksamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saan Pinjan äitinä, hänet ja vävyni nyt täällä minun luona pitää ja huolehtia enkelin äidistä ja isistä. Sanoja ei Pinjan tarvitse käyttää tiedän niin joka sekuntti mitä hän läpi käy, itse kokeeneena täysin saman.Tuska ja suru on niin musertavaa että sen alle meinaa tukehtua. Kun sen vaistoan niin silitystä annan ja käteni alla kun pahin kipu helpottaa niin seuraavaa jään odottamaan. Sain kunnian, mistä olen niin kiitollinen pusia ja sylitellä ja pukea enkelimme.Sain nähdä ketä suren ja tiedättekö hän on niin kaunis ja täydellinen. Hän on äidin ja isin enkeli prinsessa ❤

      Poista
  15. Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
    pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
    Voitko isän olkaa taputtaa,
    ettei niin kumarassa hän ois?
    Kerro heille taivaan isä,
    etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
    Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
    ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

    Voimia suureen suruunne.

    VastaaPoista
  16. Voimia suureen suruun äidille ja isälle. <3

    VastaaPoista
  17. Tätä lukiessa vilun väreet aaltoilivat pitkin käsivarsiani ja toinen kämmen oli rinnallani, koska sinne koski jumalattomasti. Välillä piti lopettaa lukeminen, etten pillahtaisi huutoitkuun, kyynelten takaa on muutenkin vaikea lukea. En voi täysin tietää miltä sinusta tuntuu nyt, mutta jonkinlaista kipua ja kaipausta tunsin puolestasi. En edes tunne sinua, mutta pystyin eläytymään tilanteeseen ajatustesi kautta. Erittäin paljon voimia teille molemmille niin sinulle äidille kuin isällekin, ei tarvitse pysyä vahvana saa itkeä <3

    - Nora S

    VastaaPoista
  18. Itkumeren kans lukenut läpi nää sun kirjoitukset.
    Niin käsittämättömän kauniisti osaat kirjoittaa maailman kipeimmästä asiasta.

    Paljon ei löydy sanoja, mutta suuresti voimia eteenpäin, sulle, Sointun isälle ja kaikille jotka teidän kans tätä surua läpikäy. <3

    VastaaPoista
  19. Kyynel vierähti poskelle. Olen sanaton. Voimia.

    VastaaPoista
  20. Ei tätä voinut itkemättä lukea. Elämä on tosiaan välillä niin epäreilua. Lapsia siunataan sellaisille, jotka eivät niitä halua tai välitä. Ja toiset joutuvat kokemaan jotain noin kamalaa.. kenellekään en toivoisi vastaavaa.

    Voimahalit. ❤

    Johanna

    VastaaPoista
  21. Ei tätä itkemättä voinut lukea. Elämä on välillä niin epäreilua.. lapsia siunataan niille, jotka eivät halua tai välitä. Ja samaan aikaan toiselle käy näin.. ehkä kauheinta mitä on.

    Isi ja äiti, pitäkää nyt hyvä huoli toisistanne.❤ Voimahalit. ❤

    VastaaPoista