lauantai 27. elokuuta 2016

Kun et enää itse huuda, tulee hiljaista

Tässä on äidin ainoita kuvia sinusta ja minusta yhdessä. Äiti mietti hetken että julkaiseeko äiti tätä -- jokuhan saattaa vaikka järkyttyä kun näkee kuvan vauvasta joka ei hengitä. Äiti mietti itseasiassa pitkään, moni oli sanonut ettei halua kuvia nähdä sinusta, äidin vauvasta. Tämä kuva on kuitenkin äidin mielestä niin kaunis ja sinä sen verran piilossa että äiti nyt tämän tänne laittaa. Jotenkin ehkä todistellakseni vieläkin että äiti on äiti. Että katsokaa nyt kaikki, äidillä ihan oikeasti oli vauva sylissä. Että hetken sinä olit, kunnes et enää ollutkaan.

Isi otti tämän kuvan, äiti pyysi. Äiti muistaa kun äiti yritti hymyillä kameraa kohti. Eipä onnistunut. Paras yritys on tuossa. Kuvassa näkyy myös se että äiti ihan oikeasti teki töitä, äiti synnytti sinut tähän maailmaan. Oltiin tultu perjantaina kahdeksan aikoihin aamulla sairaalaan. Äiti oli syönyt pillerin joka valmistelee kohtua ja se aiheutti äidille supistuksia. Äitiin sattui. Ja sinä synnyit vasta lauantaina kello 16.12. Äiti nukkui yhteensä koko tuona aikana vähän yli kolme tuntia. Ei pystynyt. Pelotti, jännitti, ja toisaalta, äiti ei halunnut hetkeksikään lopettaa tuntemista. Hetkeksikään nukahtaa ja näin hävittää tärkeitä hetkiä siitä pienestä ajasta, jonka aikana äiti sai tehdä jotain sinun eteesi. Siitä ainoasta ajasta.

Jotain tärkeää kuoli äidissä kun sinä kuolit. Jonkun palasen otit äidistä mukaan. Syntymän pitäisi olla hetki kun uusi elämä alkaa. Sen pitäisi olla kaiken sen kivun ja tuskan arvoista. Äiti kuitenkin siellä salissa koko ajan tiesi että äiti synnyttää kuolemaa. Silti äiti vaan jaksoi sinut synnyttää. Tuntuu niin väärältä -- äiti joutui repimään ilonrippeet siitä, että saa sinut hetkeksi hengettömänä rinnallensa, kun muut äidit, normaalit äidit, saavat tuntea sen koko tunnesyöksyn ilon kautta. Että äsken sattui mutta nyt sinä olet siinä, ja nyt aloitetaan elämä yhdessä, että terve vaan. Äiti synnytti sinut eikä saanut ajatusta mielestään että nyt on pakko halitella ja pusitella, sillä se on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun saan tehdä niin. Jokainen synnyttänyt nainen tietää miltä synnytys tuntuu. Kukaan, joka ei sitä ole kokenut, ei kuitenkaan pysty kuvittelemaan miltä tuntuu synnyttää kun joutuu pelkäämään miltä oma lapsi näyttää kuolleena. Miltä itsestä tuntuu, miten ympärillä reagoidaan. Että pystyykö sen oman lapsen antamaan pois. Tai entä jos haluaa antaa sen pois? Ja siinä sinä huudat kun sattuu ja jokaisessa supistuksessa silmiin kirpoaa kyyneleet. Ei siksi että sattuu, vaan siksi että on niin vitun väärin että joudut tätä miettimään. Siksi että muissa huoneissa ympärillä syntyy eläviä vauvoja. Siksi että kohta, kun et enää itse huuda, tulee ihan hiljaista. Niin tajuttoman, ahdistavan hiljaista. Vauva ei liiku, ei huuda ja muut eivät uskalla edes liikkua. Siksi että sattuu mutta toisaalta et haluaisi että hetki menee koskaan ohi. Koska kun se menee, niin sattuu enemmän.

Äiti tuntee tällä hetkellä kaikki tunteet ja samalla äiti ei tunne mitään. On vaan niin vaikeaa hyväksyä että se olin juuri minä joka tämän koki. Että se ei ollutkaan joku muu siellä synnytyssalissa. Että välillä kun masussa tuntuu potkuja, se ei olekaan sinä vaan äidin oma mielikuvitus. Äiti miettii että olitko sinäkin vaan mielikuvitusta. Sitten äiti katsoo tätä kuvaa ja äiti tietää että et ollut. Äiti katsoo tätä kuvaa ja rakentaa koko tulevaisuutesi siihen. Koko meidän perheen tulevaisuuden. Jota ei enää tulekaan, ainakaan ikinä enää sellaisena minkälaisena piti.

Sointu äidillä on niin kova ikävä..

24 kommenttia:

  1. Kaunis pieni Sointu & kaunis ÄITI!<3

    VastaaPoista
  2. Valtavasti jaksamista kaiken keskellä. Äitinä tiedän vain sen pelon että näinkin voi käydä, tätä ei toivo kenellekään.
    Toivon että se ilokin elämään löytyy vielä jonain päivänä. Toki tämä on asia jota kantaa ihan jokaisena päivänä sydämessään.

    VastaaPoista
  3. Tunnen tuskasi. Minä en pystynyt ottamaan kuvia muistoksi ja se harmittaa vieläkin. 2 lasta syntyi vuoden välein ihan liian aikaisin, viikoilla 22 ja 24. Kumpikin syntyi hengittävinä, mutta pienet keuhkot eivät jaksaneet. Tuska helpottaa, mutta myöhemmissä raskauksissa pelko oli noilla viikoilla ja myöhemminkin jatkuvasti läsnä.

    VastaaPoista
  4. Voimia ❤. Tämä kuva on niin koskettava ❤

    VastaaPoista
  5. <3 Voimia teidän koko perheelle. Vaikka en tunne sua, niin tuntuu aivan järkyttävän kamalalta teidän puolesta. En pysty kuvittelemaankaan, kuinka pahalta teistä tuntuu.

    VastaaPoista
  6. Tää huokuu surullisuutta mut samaan aikaan älytöntä rakkautta ja on sen takia kauneimpia kuvia mitä oon nähny ! ❤

    - Meeri

    VastaaPoista
  7. Kaunis ja koskettava kuva ❤

    VastaaPoista
  8. Tää kuva on täynnä tunnetta. Rakkautta, ikävää, tuskaa. Todella koskettava kuva tuoreestä äidistä ja tytöstä. Sä olet äiti ja muista että sun tyttäresi elää sydämessäsi aina.

    VastaaPoista
  9. Voimia suruusi!Aivan käsittämättömän epäreilua..

    VastaaPoista
  10. <3 Voimia teille äiti ja isä, kestää suru ja ikävä <3 Koskettava kuva! Sä osaat ihanasti kirjoittaa vaikeasta asiasta <3

    VastaaPoista
  11. Niiin kaunis kuva <3 Ja koskettava kirjoitus :( Voimia suureen suruun.

    VastaaPoista
  12. Kaunis ja samalla niin surullinen kuva. Täynnä rakkautta.Äiti ja tytär ❤. Toivon teille valtavan paljon voimia näillä sanoilla,jotka kirjoitin rakkaan ystäväni muistokorttiin ;
    "Jonain päivänä tuuli vie pilvet.
    Aurinko tulee esiin.
    Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa"

    VastaaPoista
  13. Hyvin kaunis kuva teistä. Koskettava. Itkettävä. Minusta tärkeä että muistoja on tallessa. Itse en älynnyt pienestäni pyytää ultrakuvaa talteen kun lääkäri vaan heitti sen roskiin. Esikoiseni, joka ei koskaan tullut luokseni. Uskon että joskus kohtaatte vielä.

    VastaaPoista
  14. Voimia suruun ja enkeleitä elämääsi <3 tiedän miltä tuntuu joonas syntyi kuolleena 26vkol se tuska ja kaipuu on kova vieläkin. 6v tuli kuolemasta;(

    VastaaPoista
  15. Täydellisen kaunis ihana pieni Sointu ❤

    VastaaPoista
  16. ❤ Kaunis kuva. Voimia tähän päivään ja tulevaan!

    VastaaPoista
  17. Itku tuli lukiessa teidän tarinaanne! Mahdottoman paljon voimia arkeenne!! <3 mahdottoman rankka kokemus teillä :( huh.. olen niin pahoillani <3

    VastaaPoista
  18. Kaunis kuva. 💜 Paljon voimia toivon teidän perheelle. <3

    VastaaPoista
  19. Itku pääsi. �� Paljon voimia. ❤

    VastaaPoista
  20. Itku tulee, kirjoitat niin kauniisti vaikeasta asiasta. Voimia <3

    VastaaPoista