torstai 25. elokuuta 2016

Keskeneräistä

Äiti rakastaa aamuja. Niitä aamuja kun isi ei ole vielä herännyt ja koira ei halua vielä ulos. Niitä, kun ei tarvitse vielä tehdä mitään. Niitä, kun voi avata parvekkeen oven, hengittää raitista ilmaa ja vaan olla. Äiti odotti hirväesti että saisi jakaa nämä aamut sinun kanssa. Herätä ehkä vielä vähän aikaisemmin, ottaa sinut siitä kainalosta mukaan, hoitaa sinut ja sitten istuskella sohvalla, syöttää sinua. Katsoa kun nukahdat taas. Nyt äiti joutuu aina hetken tunnustelemaan itseään kun herää.

"Avaa varovasti silmät. Oliko se unta? Älä päästä maailmaa liian nopeasti sisään, sattuu muuten. Ei se ollut unta. Varovasti, ettei satu."

Äiti on aina ollut sellainen ihminen että äiti suunnittelee paljon mutta melkein yhtä paljon äidiltä jää kesken. Äiti ei ole vielä käynyt lukiota loppuun, paljoa ei puutu. Äiti ei vaan jaksanut. Äiti opiskeli jotain muuta ennenkuin sinä ilmoitit itsestäsi. Äidiltä jäi sekin sitten kesken. Nuorempana äidiltä jäi aina siivoaminen kesken vaikka kovasti sen aina suunnitteli, mummi muistaa sen hyvin. Äidiltä jää ihmissuhteet kesken -- tutustuu, ihminen on kiva. Äiti ei silti jaksa pitää yhteyttä, ylläpitää. Sinä olit se asia jonka äiti halusi saattaa loppuun. Sinä olit se, josta äiti tietää että et olisi kesken jäänyt, äiti olisi rakastanut sinua aina. Samalla tavalla kuin isi ei jäänyt kesken, vaan täällä me vaan vielä yhdessä ollaan. Sinun piti olla se, joka muistuttaa aina vastaisuudessa että asioita ei saa jättää kesken. Olisit ollut se pieni veturi äidille, että tule, mennään, nämä asiat on pakko hoitaa. Ja äiti olisi hoitanut.

Sen takia nyt tuntuu paskalta. Onko tämä äidin vika? Kun äiti jättää kaiken muunkin kesken, niin jäitkö sinäkin nyt sen takia? Että olisiko äidin ensin pitänyt pystyä hoitamaan muut asiat ennenkuin sinä tulit, olisiko äidin pitänyt jollekin ensin pystyä näyttämään että äiti pystyy? Äiti yritti hirveästi. Äiti liittyi facebookissa vauvaryhmiin, hankki sinulle tavaroita, siivosi, kokkasi, yritti näyttää että vaikka en täydellinen olekaan niin sinulle sitä yrittäisin olla.

Äiti päätti eilen että kuolemallasi pitää olla jokin tarkoitus. Äiti ei enää pysty elämään elämää jossa kaikki jää kesken, jossa äiti ei pysty hoitamaan mitään loppuun. Äiti on miettinyt että mikä äidistä tulee isona. Nyt äiti sen päätti -- äidistä tulee kätilö. Sinun synnytyksesi oli isoin ja tärkein asia koko elämässäni. Se oli kaunein ja rumin asia, merkityksellisin kokemus ikinä. Tuntuisi tyhmältä tehdä enää mitään muuta sen jälkeen. Sanoa kassalla hyvää päivänjatkoa tai kaataa kaljaa lisää muiden laseihin. Miksi, mikä tarkoitus sillä olisi? Äiti haluaa auttaa muita, sitä äiti on aina halunnut tehdä. Nyt äiti saisi tehdä jotain noin tärkeää ja auttaa jotain muuta äitiä saamaan synnytyksestä samanlaisen kokemuken. Hyvän. Isi kysyi että kestäisinkö jos jonkun muunkin äidin vauva kuolisi, pystyisinkö pitämään oman kokemukseni sisällä, tajuta, että se toisen äidin vauva ei ole sinä, Sointu. Kyllä pystyisin, siksi olisin siinä työssä niin hyvä. Mä olen jo kokenut sen kaikista kamalimman. Pystyisin siinäkin auttamaan.

Tätä äiti ei jätä kesken.

1 kommentti:

  1. Sinusta tulee vielä hyvä kätilö.❤ Voimia suureen menetykseen.

    VastaaPoista