Kaikki vaan sinun vuoksesi

Äiti taisi vasta nyt tajuta että sinua ei oikeasti Sointurakas saa enää takaisin. Missään muodossa, ei ikinä. Että äiti ei ikinä nähnyt kun avaat silmäsi, hymyilet, kurottelet äidin hiuksia pienillä pulleilla sormillasi. Että äiti ei ikinä meinaa saada sydänkohtausta kun muksahdat alas jostain, että äti ei ikinä saa lohduttaa sinua. Äiti ja isi voi saada uuden lapsen mutta se ei tuo sinua takaisin. Mikään ei tuo.

Kuolema on niin hirveän lopullista. Äiti on kokenut sen ennenkin, ukkisi kanssa. Se oli kuitenkin erilaista. Tai ehkä liiankin samanlaista. Äiti ei silloin tajunnut että joutuu kokea samaak kipua uudestaan. Silloin äiti ajatteli että nyt on pahin koettu, että seuraavan kerran kun jotain tälläistä käy niin äiti tietää, äiti tietää miten sattuu ja miten sen kanssa olla. Ja silti se vaan yllättää, raastaa. Saa äidin sydämen räjähtämään ikävästä. Paskin olo tulee siitä että äiti ei voi tehdä asialle mitään. Äiti on tottunut että kun joku menee päin persettä niin on kaksi vaihtoehtoa -- antaa mennä päin persettä tai yrittää tehdä jotain että ei menisi. Nyt äiti koittaa tarttua jokaiseen säikeeseen, kiivetä tikapuita ylös, tarttua pelastusrenkaaseen jota ei edes ole olemassa.

Äidistä tuntuu että äiti hukkuu

Äiti toivoo että kello tikittäisi nopeammin eteenpäin. Että tulisi joku uusi tunne, että tulisi jotain muuta. Ja sitten kun jotain muuta tulee niin äiti työntää sen pois, ei äiti halua sitäkään. Miten äiti voisi vaihtaa sinut pois? Ei äiti olisi sitä tehnyt kun olit elossakaan. Miten äiti voisi unohtaa, miten äiti voisi jatkaa elämää? Tuntuu, että kaikki tästä eteenpäin on tehtävä sinun vuoksesi, muuten äiti ei kestä. Kaikki on pakko mennä sen kiertotien kautta, että ensin tulee mieleen sinä, pieni prinsessa, ja sitten vasta toiminta. Mikään ei tapahdu enää suoraan tai omasta ilosta ja halusta, kaikki tapahtuu tai ei tapahdu vaan koska Sointu, Sointu, Sointu, Sointu....

Tätä varmaan on kun on uskossa. Pakko tukeutua johonkin, johonkin josta ei voi ajatella pahaa ja johonkin joka voi antaa tarkoituksen elämälle, oli se sitten huono tai hyvä tarkoitus. Sinä olet nyt minun tarkoitukseni, minun jumalani. Ja sinun takaiani minä nyt luon. Raivaan tietä eteenpäin, raivaan niin perkeleen kovalla voimalla ja silti en raivaa ollenkaan. Koitan päästä pään sisältä pois ja aina kun pääsen niin tipun sinne takaisin miljoona kertaa kovempaa kuin aiemmalla kerralla.

Sointu äiti lupaa että sinua ei unohdeta, äiti lupaa että äiti tekee jotain sellaista vielä. Äiti on huomannut miten muita äidintapaisia äitejä ei myöskään ymmärrä. Miten ihmiset sanovat pahoja asioita huolettomasti, miten ei ymmärretä, miten voidaan olla niin jumalattoman kamalia meille äideille vain siksi että ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää, ei uskalleta ymmärtää, koska se ymmärretään että ymmärrys sattuisi liikaa. Äiti laittaa muut ymmärtämään vaikka se sattuu äitiä ihan helvetisti enemmän. Sä olet äidin valo siellä taivaalla ja tästä lähtien äiti tekee kaiken oikein, sinun vuoksesi. Äidin täydellinen kurttunaama, tähtityttö, äiti rakastaa sinua niin..