torstai 25. elokuuta 2016

Isillä on asiaa

Sointu, äiti pyysi että isikin sanoisi tänne jotain. Ja niin isi halusikin sanoa. Muistatko kun isi aina räppäili ja äiti nauroi? Tai kuunteli vakavana? Ja välillä ei sitten kuunneltu ollenkaan? Samalla tavalla kun äiti tänne sinulle kirjoittaa niin isi kirjoittaa tuolla tavalla. Isi ei osaa kirjoittaa näin eikä äiti osaa räpätä, mutta tiedän että ymmärrät kumpaakin täydellisesti.

Isi siis haluaisi kertoa sinulle, ja muille että..

"Pieni Sointu vain, soi mun rinnassain. Yhden illan vain, kanssas olla sain."

"Tuleva meni ohi, meni sivu suun, unelmat meni sori, ei muuta ku itkuu tuu.
Henkinen helvetti, on mulle enää tarjolla, menis kaikki hyvin niiku ennenki, onko mikään enää arvokast.
Tässä vitun suossa tarpomas, kaulaan asti näissä painajaisissa valvomas.

Tää on niin sairasta, et jotain mitä rakastan, jää ikuisesti aidan taa, eikä koskaan palaa saa.
Olisin vaan halunnut nähdä sun hymyn kerran, nyt vaan tää myrsky yltyy, voi herra.
En saa enää koskaan tuntea sun liikkeitä, niit pieniä ihmeitä.
Vitun jumala, kuka vaa tekis tääl sua vähemmän virheitä, en haluu kätkeä mun ilmeitä.
Vihaa ja surua, ei pelkkiä virkkeitä, miks suru seuraa kilttejä, eikä pelkkiä ilkeitä."

"Sä opetit mulle kuinka onnellinen olin, ja kuinka koville ottaa kun se on ohi."

"Kuun valo, kaikki muu katoo, suu vaahtoo, sielu ulos tahtoo.
Pimeyden seuraan, lähemmäs reunaa, älä seuraa, tätä uraa.
Jumalan kämmeneltä pudonneena, omaan myrkkyyn langenneena, näen paljon, silti niin vähän.
Tumppaan tupakan kämmenselkään, omiin käsiin uponneena, omia pyrkimyksiä palvelleena, ja mä jälleen pelkään.
Pelkään pelkkää olemista, enää en nää oleellista, kerään, kerjään, olen hiljaa.
Tartun hiljaisuuteen, tasapainoon sen, vartun ihan uuteen, tapaan ainooseen.
Aluks liikaa tuulee, alas kaivoon meen, pimeyteen, kodin takaraivoon teen.
Moni sana kaihoinen, kaikuu ovien takana, todistaja valkoinen, kaipuun oli se antava.

Moni asia haihtuu pelkällä mantralla, mut tällä kertaa pelkään sen olevan hankalaa.
Kantava voima, nyt pelkkä voima, joka on tuhoava jokaisen, ketkä tääl voittaa.
Ei mikään suojaa lentäjän poikaa, ei ajomestarin, vaikka tehtävänsä hoitaa, niinkuin herrakin.
Sen verran, ees kerran, jos olisin saannut, ei sen vertaa, ees kertaa, ikuisesti oisin maannut.
Nyt nää haamut, saa mut, ja kaiken mun sisältä, aamut ja yöt ne vie kaiken sun isältä.
Halusin biisin missä susta kertoo sais, tajusin vitsi millä tää tuska helpottais.
Mut en uskaltais mua liikaa pelottais, ja tiedän et seuraava lapsi kaikki kukat kedolt sais.
Mut sä pysyt mun mieles elos ain, tää on vaa vähä vaikeet mut ylös ollaan menos kait."

"Kuoleman hetkellä, huoneen keskellä, kaks nuorta, huomisen menettää."

5 kommenttia:

  1. https://m.youtube.com/watch?v=0zNZuP_2XD8

    VastaaPoista
  2. Sydän murtuu teidän puolesta. Voimia ❤

    VastaaPoista
  3. Luin kaikki sun kirjotukset,kaikki kauniit sanat. Enkä osaa sanoa muuta kun,olen pahoillani niin syvästi pahoillani.

    VastaaPoista
  4. :'( <3 voimia! Oon niin pahoillani..

    VastaaPoista