Haamupotkut ja hautajaiset

Haamupotkut. Ilmeisesti ihan perusjuttu synnytyksen jälkeen. Haamupotkut on sitä, kun tunnet vauvan potkut mahassasi, vielä pitkänkin ajan jälkeen, vaikka koko elämän, synnytyksen jälkeen. Vaikkei vauvaa enää olekaan. Muut äidit puhuvat haamupotkuista kepoisasti, vähän kaihoisasti. Saavat ikävöimään raskausaikaa. Äiti meinaa purskahtaa itkuun joka kerta kun tuntee haamupotkun. Käsi eksyy mahalle, vähän hymyilyttää ja sitten muistaa. Ettet sinä enää potkikaan, ettei sinua enää ole. Että maha tekee siellä omiansa. Sen takia pelottaa syödäkin. Ettei mahassa tuntuisi vahingossakaan outoa liikehdintää, sitä samaa, mistä vielä niin paljon iloitsin kun sinä olit masussa ja jonka loppuminen lopetti ihan kaiken.. Ja nyt sitten elät enää äidin mielikuvituksessa, haamupotkuina jotka ihan oikeasti on haamupotkuja.

Sointu rakas.. Äitiä vähän pelottaa. Hautajaiset on ylihuomenna. Äiti on aiemmin ollut hautajaisissa. Mutta ei ole ikinä ollut noin pienen hautajaisissa. Oman pienen. Äiti ja isi saa ajaa sinut omalla autolla haudalle. Äitiä vähän pelottaa sekin -- äiti varmasti haluaisi vaan siinä autossakin avata arkun ja viedä sinut kotiin. Siitäkin on tehty leffoja. Kuinka joku sekopää hoitaa kuollutta vauvaansa kotonaan, kuinka ei tajua tai suostu tajuamaan että vauva on oikeasti kuollut. Äiti ei olisi ikinä uskonut että samaistuisi noihin hahmoihin. Kauhuleffojen hahmoihin joiden ei pitäisi herättää mitään muuta tunnetta kuin inhoa. Nyt äiti kuitenkin tuntee myötätuntoa, äiti ymmärtää.

Hautajaiset on niin hirveän lopullinen asia. Sinut lasketaan siinä pienen pienessä arkussa maahan ja sitten ei enää ikinä nähdä. Ei vanhemman pitäisi joutua lastaan hautaamaan, ei sen näin pitäisi mennä. Äiti ei haluaisi että tästä tulee vielä näin lopullista. Että elämä rullaisi tällä tavalla eteenpäin. Äiti näkee painajaisia hautajaisista eikä oikein halua niistä puhua, kun ei oikein ole mitään puhuttavaa. Tai ei äiti tiedä mistä aloittaa. Äiti ei oikein tunne mitään muuta kuin pelon. Pelottaa kaikki. Että äiti joutuu mennä sinne ja siellä joutuu jättämään ihan oikeat jäähyväiset. Että äiti tietää että perjantain jälkeen ei enää nähdä. Koskaan. Perjantaihin sisältyy niin paljon odotusta ja tunnetta että äiti ei oikein tiedä miten käsitellä sitä. Äiti vaan haluaisi jäädä tähän oloon kellumaan ja toisaalta äiti haluaisi sinut äkkiä pois sieltä kylmästä.