perjantai 7. huhtikuuta 2017

Rakenneultra

Ultrilla on nykyään paljon isompi merkitys kuin oli Soinnun kanssa. Sinne menee pakostikin sellaisella asennoitumisella, että kohta saattaa kuulla jotain kamalaa. Tai sellaisella, että nyt näen Säteen liikkuvan viimeistä kertaa. Joka kerta kun kätilö sanoo "kaikki on hienosti", sen jotenkin koittaa imeä itseensä. Että voisi hetken hengittää sitä varmuutta, voisi täyttää itsensä ja oman tajuntansa sillä pienellä onnella ja lämmöllä muutamaksi päiväksi. Kaikki on hyvin. Kaikki on hienosti. 


"Sinä päivänä kun luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mutt' hetkenkään lepoo
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niinkuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Ja se kuva oli kaunis
Oi ihme suorastaan"


Rakenneultrassa oli tosiaan kaikki hienosti. Säde vastaa hyvin viikkojansa ja on isompi kuin siskonsa tässä vaiheessa oli. Kovasti pieni huitoi ja heilutteli, aivan kuin kertoakseen että "äiti täältä sitä tullaan!". Säde voi siis hyvin. Potkii jo kovasti, niin että isikin voi tuntea liikkeet vatsan päältä ja ne pystyy erottamaan selkeästi silmin. Aina välillä saan kovat ylämummot tirriäiseltä, ja ne alkavat jo ihan oikeasti sattua! Itselläni alkaa pikkuhiljaa näkyä merkit siitä, että nyt on raskauksien välissä ollut todella pieni aika. Kroppa alkaa ns. sanoa sopimuksen irti, ja pari kertaa olen jo suutuspäissäni vannonut että jos tämä nyt päättyy hyvin niin en enää koskaan halua olla raskaana. Vaikka onhan tämä kaikki tietysti sen arvoista.

Sellaista meille :) Samalla kun kesä tulee niin tulee myös helpompi olo. Ja mitä pidemmälle viikot menevät, sitä turvallisempi olo on.

1 kommentti: